Kevään aikana olen kuluttanut aikaani ties missä riennoissa. Olen kiristellyt hampaitani vintage-vaatekaupassa (taisin olla ainoa mies koko kaukalossa), käyttänyt päätäni tylppänä aseena punk-keikan pitissä (olkapääkin nyrjähti kivasti kun joku tyttö hyppäsi lavalta yleisön sekaan kuudetta kertaa putkeen), hämmästellyt tee-se-itse-vessan mekaniikkaa Pariisilaisessa squatissa, nukkunut hylätyn toimistorakennuksen konttorin lattialla Lontoossa (myös squat), tehnyt ''vanity-roundin'' Latinalaiskorttelissa uudet kledjut päällä, juonut puisto-oluet hyvässä seurassa Tuileries puistossa, hämmästellyt New Wave-musiikkia ranskalaisten goottien ympäröimänä jne. Huhtikuun alussa sain vihdoinkin lähdettyä Lontooseen. Tuo reissu oli sen verran omituinen, että se ansaitsee oman postauksensa. Sanottakoon kuitenkin nopeasti, että pidin Lontoon tunnelmasta huomattavasti enemmän kuin Pariisin vastaavasta. Lontoo on rentoutunut, nuorekas, ruma, työväenluokkainen (tiettyjä alueita lukuunottamatta) ja elävä, siinä missä Pariisi on konservatiivinen, jännitteinen ja söpö. Suosittelisin ehdottomasti Lontoota vaihto-kohteeksi, ellei se olisi tähtitieteellisen kallis. Jos yleinen hintataso jatkaa kohoamistaan Euroopassa, meillä on parhaimmassa tapauksessa edessämme uusi vallankumous kahden tai kolmenkymmenen vuoden sisään. Sellainen on tunnelma Pariisissa ja Lontoossa. En edes halua kuvitella millainen se on vaikeasti velkaantuneissa maissa, kuten Espanjassa ja Kreikassa.
Tässä kuvia keväisestä Pariisista. Enjoy!
