Ensimmäiset päivät 1

Pariisin kasvot ovat kuin kalan suomut, jotka kameleontin tavoin heijastavat valoa katsojan asennosta riippuen mitä erilaisimmilla tavoilla. Lyhyesti sanottuna Pariisi vahvistaa katsojassa vallitsevaa tunnetilaa. Jos menee hyvin, Pariisi on upea. Jos menee huonosti, Pariisi on vihoviimeinen horna. Kun saavuin Pariisiin, olin täysin vakuuttunut, että tämä on toden totta helvetti maan päällä. Tällä hetkellä olen iloinen siitä, että olen muuttanut tänne. Tällä hetkellä tuntuu epätodelliselta muistella niitä vaikeuksia, joita kohtasin saavuttuani Ranskaan.

Ensimmäisinä päivinä huomasin, että kielitaitoni on hädin tuskin riittävä. Hallitsen ranskan kieliopin, mutta ranskalaisten kanssa asioidessani huomasin sanavarastoni olevan kauniisti sanottuna köyhä. Osasin esittää kysymyksiä mutta en ymmärtänyt vastauksia. Pariisilainen puhuu hyvin nopeasti, siitä ei pääse ympäri. Pariisilaisen puheesta (ja yleensäkin elämänrytmistä) voisi pumpata energiaa pienelle valtiolle. Samoin mielessäni kävi useasti, että en introverttinä ehkä ole täysin oikeassa kaupungissa. Pariisilaiset ovat etäisiä mutta suomalaisiin verrattuna hyvin suoria ja kantaaottavia. Huomasin usein tuntevani suoranaista pelkoa puhuessani ihmisten kanssa kasvotusten tai puhelimessa. Onneksi ranskalaiset suhtautuvat kömpelöön ranskaan enimmäkseen huumorilla.

Itse yliopistossa huomasin, etten ymmärtänyt mistään mitään. Oli kursseja, joiden ajankohdista en ymmärtänyt mitään. Oli pakollisia lomakkeita, joista en tiennyt mitään. Oli hyvin aktiivista Erasmus-toimintaa, josta en ymmärtänyt mitään. Kaikki tämä jätti minut hyvin masentuneeksi ja kotiin palaaminen kävi usein mielessä. Asiaa ei auttanut se, että vaikka pidän itse yliopistosta, itse Saint-Denis on Pariisin ulkopuolella ja melko ankeaa aluetta. Yhä vieläkin, joka kerta kun matkustan linjalla 13 neljäkymmentä minuuttia Pariisin ulkopuolelle, minut valtaa alakuloisuus ja ärtyisyys, kuten lapsena, kun piti erota vanhemmista ja astua päiväkodin steriileille käytäville. Positiivisina puolina mainittakoon, että yliopiston lehtorit ovat stereotypioiden vastaisesti hyvin energistä ja iloista porukkaa ja ilokseni hyvin tietoisia Bourdieun, Foucaultin ja muiden entisten professoreiden yliopistolle jättämästä intellektuaalisesta velvollisuudesta. Universite Paris 8 on ehkä ruma ja köyhä, mutta se jos mikä on vallankumouksellisen ajattelun mekka ja on jo ulkomuodollaan suora vastalause rahasta tokkuraiselle, oikeistolaiselle yliopistoperinteelle, jota esimerkiksi Paris IV - Sorbonne edustaa.

Ensimmäisenä yönä sain myös tutustua Pariisilaiseen kohteliaisuuteen. Asiakaspalvelu on usein todella nihkeää ja ärtynyttä. Ihmisiä ei juurikaan kiinnostaisi olla töissä ja sitä ei pelätä näyttää. Tämä kaupunki kuitenkin pakottaa sopeutumaan ja kovettaa pehmeän, perisuomalaisen kohteliaisuudenjanon. Pian asiaa ei edes huomaa. On oppinut keskittymään itse asian hoitamiseen ja jättämään asiakaspalvelijan omaan arvoonsa, kuin työkalun. Se on väärin ja huolestuttavaa, mutta hyvin luonnollinen tapa sopeutua Pariisiin. Kaupunki pieksee turhan herkkyyden pois hyvin nopeasti.

Ennen Pariisiin saapumista minulle oli luvattu asunto melko keskeiseltä paikalta. Kun toisena päivänä kävin katsomassa asuntoa, kävikin ilmi, että se oli Pariisin ulkopuolella ja melko rajussa kunnossa. En voi kuvata sitä pettymyksen tunnetta, joka minut valtasi tuona päivänä. Olin täysin kypsä lähtemään kotiin. Päätin kuitenkin alkaa etsimään omatoimisesti asuntoa, tietämättä kuinka vaikeata se tulisi olemaan. Tiesin toki, että asunnon löytäminen Pariisista on vaikeaa. En tiennyt, että se on mahdotonta. Asuin ensimmäiset neljä päivää hotellissa ja siirryin sen jälkeen hostelliin, joka on osuvasti nimetty Peace and Love. Nukuin hostellissa kahden muun vieraan kanssa. Toinen oli nuori puolalainen poika, joka osoitti minua kohtaan niin uskomattoman liioiteltua kohteliaisuutta ja varovaisuutta, että minua usein nauratti hänen seurassaan. Hän oli luultavasti ensimmäisellä lomamatkallaan ja oksensi muutaman oluen jälkeen. Nyt pohdin missä päin maailmaa hän tällä hetkellä vaeltaa silmät nöyrinä ja anteeksipyytelevinä. Joka tapauksessa huone oli niin uskomattoman klaustrofobinen (kun vessan oven avasi, se otti kiinni sänkyyn ja oli liu'uttava sisään avautuneesta raosta), että jatkoin matkaani.

Jos on sanottava jotain myönteistä ensimmäisistä viikoistani Pariisissa, se on, että jouduin opettelemaan Pariisin metron lähestulkoon ulkoa. Jokikisenä päivänä soittelin asuntojen perään, kävin tarkistamassa ilmoitustauluja Seinen pohjoispuolella ja asuntonäytössä eteläpuolella. Kävin lyhyessä ajassa lähes jokaisessa arrondissementissä. (Pariisi on jaettu kahteenkymmeneen piiriin, arrondissementtiin, jotka lähtevät liikkeelle Louvresta (1eme arrondissement) ja kiertyvät myötäpäivään spiraalin tavoin keskeltä kaupungin ulkoreunoille.) Näin sain nopeasti kattavan yleiskuvan kaupungin erilaisista kasvoista. Ja niitä on monta. Pariisi on yhtenä kokonaisuutena täysin hahmoton. On parempi puhua pikkukaupungeista suurkaupungin sisällä. Tämä ei ole liioittelua: Pariisi pitää sisällään kaksikymmentä hyvin erilaista kaupunkia. Kiitäessäni kaupungin puolelta toiselle asuntojen perässä sisäistin nopeasti nämä hämmentävät vaihtelut ja selitin ne itselleni hyvin kliseisellä mutta totuudenmukaisella tavalla: Pariisi on usean rodun, kulttuurin ja sosiaaliluokan väkivaltainen yhteentörmäys, pieni paise tai räjähdys maaksi kutsutun sienen pinnalla, joka pitää sisällään uskomattoman määrän erilaisten ainesten aiheuttamaa painetta ja joka siksi räjähtää kuin sisäänpäin, muodostaen oman pienen universuminsa, joka on todellisuudessa suurempi kuin kartalla, sillä se on romahtanut itseensä, jne. Samoin päätin, etten aio pyrkiä tilanteeseen, jossa voin sanoa tuntevani Pariisin. Pariisi on valtava enkä tuntisi sitä vaikka asuisin täällä vuosia. Haluan keskittyä muutamaan piiriin ja jos mahdollista, voin kenties kutsua niitä kodikkaiksi.

Tänä iltana olen esittänyt humanistin karikatyyriä. Olen käynyt syömässä vegaaniravintolassa (falafel + 12cl Côte du Rhonea) ja elokuvissa Latinalaiskorttelissa. Onhan tämä hedonistien ja elokuvafriikkien pääkaupunki.