Ikoni ja viini, minä kierrän vieraat verbit,
kullan syntagmat heijastusten moninaisuudesta, kuvista, jotka kiertävät seiniä,
heijastusten kiertoradalla he istuvat ja lukevat, lukevat tarinoita, joista
miljoonat kirjaimet kulkevat ohi, tuntemattomat merkit ja niiden tuntemattomat
pimennot, onkalot, kierteet, ne versiot minusta, jotka noissa pimeissä metsissä
odottavat. Minä olen elävä ja yhteydessä moninaisuuteen, joka liikkuu jalkojeni
alla ja ilmassa, joka virtaa hiuksieni läpi. Kaiken mahdollisen keskellä haluan vain pysyä
yhtenä, kasassa. Haluan tarttua esineeseen ja yllättyä. Olen vespertiini,
yöeläin, joka herää eloon vasta kaupungin hiljentyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti